Pelaaminenko pahasta? - webinaarista

Kuva: KAVI / Peliviikko.fi

Tällä viikolla vietetään kansainvälistä peliviikkoa

"Pelaaminenko pahasta?" -webinaari gamereiden kasvattajille järjestettin yhtenä peliviikon tapahtumana, 10.11.2020 Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston järjesämänä . Mukana webinaarissa oli yhdistyksemme aktiivi vanhempaintoimija ja tässä henen kokoama tiivistys ja terveiset webinaarista kaikkien vanhempien saataville. Alkuperäinen tallenne löytyy ja on katseltavissa 24.11.2020 saakka osoitteessa https://www.twitch.tv/peliviikko. Kampanjan Facebook sivu löytyy osoitteesta https://www.facebook.com/peliviikko.

Peliviikko on kirjastojen aloitteesta lähtenyt pelikasvatuksen teemaviikko, jonka tavoitteena on rakentaa positiivista pelikulttuuria ja vähentää pelaamiseen ja pelaajiin liittyviä ennakkoluuloja.

Webinaariin osallistujat saivat kuulla pelaamiseen liittyvistä teemoista monipuolisesti positiivisen pelikulttuurin rakentamisen hengessä

Webinaarin aluksi kirjastomaailman peliguru, Heikki Marjomaa kertoi pelien erilaisista sisällöistä ja pelien tarinankerronnasta. Hänen mukaansa pelilukutaito kuuluu osana eri medioiden lukutaitoon ja sillä on tärkeä merkitys pelikulttuurissa. Marjomaan mukaan meillä olisi pelilukutaidoissa vielä parantamisen varaa. Hän haastoikin osallistujia miettimään jotain pelaamaansa peliä seuraavien kysymysten avulla: Ymmärrätkö kokemaasi? Kykenetkö keskustelemaan siitä? Oletko oppinut pelistä jotain? Voitko verrata kokemusta aiempiin kokemuksiin? Onko sinulla mielipidettä pelistä?

Pelilukutaidon parantuessa pelien arvostus mediana kasvaa. Marjomaan mukaan pelikulutaitoa tulisi opettaa myös kouluissa. 

Seuraavaksi ääneen pääsi pelikasvattaja ja ehkäisevän päihdetyön asiantuntija Nuppu Soanjärvi kertomaan positiivisesta pelikulttuurista, pelihaitoilta suojautumisesta sekä rahan- ja ajanhallintataidoista.

Pelikasvattajien haasteena Soanjärven mukaan ovat omat, nuorten ja  asiantuntijoiden asenteet. Pelaamiseen liittyy moraalipaniikki ja lehtien otsikoissa huoli myy. 

Haasteena Soanjärven mukaan on myös, että pelikasvatuksen välineet eivät ole täydellisiä, esimerkiksi ikärajat eivät ole lopullinen totuus, eikä peliaikaa ole mahdollista määrittää kaikille sopivana ohjeistuksena vanhempien toiveesta huolimatta. Jos pelaamisesta herää huoli, se pitää Soanjärven mukaan ottaa puheeksi nuoren kanssa avoimin mielin, mutta omat ennakkoluulot ja pelot pitää käsitellä ensin. 

Paras tiedonlähde on usein nuori itse. Osallistujien joukosta vinkattiin kehikko, joka voi olla apuna keskustelujen aloittamisessa: www.pelikasvatus.fi/millainenpelaajaolet.pdf

Milloin pelaamisesta pitää sitten huolestua? Pelaaminen voidaan luokitella ongelmalliseksi, jos pelaaminen hallitsee elämää ja siitä tulee pakonomaista. Fyysisiä pelihaittoja ovat niska-, hartia-, sekä- ja rannekivut, silmien väsyminen ja uneen liittyvät ongelmat. Näistä tärkeintä on huolehtia riittävästä unesta. Uneen liittyvät ongelmat kun lisäävät muitakin haittoja kuten huonot asennot ja tunteiden säätely. Fyysisten pelihaittojen ehkäisemiseksi tulisi huolehtia pelipisteen ergonomiasta.

Sosiaalisia ja psykologisia ovat haittoja eristäytyminen, konfliktit, negatiivinen todellisuuspako, vaikutukset maailmankuvaan, pelot ja riippuvuuskäyttäytyminen. Soanjärvi kannustaa haastamaan pelin tarjoamaa maailmankuvaa esimerkiksi etnisten ryhmien esiintymistä aina tietyssä peliroolissa. Peleihin liittyvää ajanhallintaa kannattaa myös opettaa. Pelistä irtipäästämistä voi tukea ennakkoon positiivisesti ja esimerkiksi osallistua ja kiinnostua lapsen pelistä keskustellen viimeisten minuuttien ajan.

Peleihin liittyvänä kasvussa olevana ilmiönä Soanjärvi mainitsee niihin liittyvän rahanmenon. Tilaus- ja kuukausimaksujen, peilaitteiden ja verkkoyhteyden lisäksi myös pelikulttuuriin menee rahaa, esim. Twitch-tilaukset ja striimaajien ja videontekijöiden tukeminen. Huomaa myös termit skinibettaus ja loot boxit. Lisätietoa esim. Peliluurin artikkelissa "Raha pelissä – rahan, pelaamisen ja rahapelaamisen muuttuvat suhteet". 

“On tärkeää tunnistaa ongelmallinen pelaaminen, mutta vähintään yhtä tärkeää on tunnistaa milloin kyse on jostain ihan muusta. Kun lapsen oireillessa katse ja keskustelu kääntyy ennakkoluulojen takia vain pelaamiseen, saattaa lapsi jäädä vaille tarvitsemaansa tukea.” - Inka Silvennoinen, Peluuri Twitter 04/2018

Soanjärvi haastaa pohtimaan: Mitkä ovat sinun mielestäsi hyvä vapaa-ajan viettotapoja? Minkälaiseen viihteeseen on mielestäsi järkevä käyttää rahaa? Ovatko virtuaalisilla leikkikentillä tavatut kaverit oikeita kavereita?

EHYT-materiaaleja:

• https://ehyt.fi/tyokalut-ja-materiaalit/
• https://ehyt.fi/koulutus-ja-tapahtumat/kouluille-ja-oppilaitoksille/
• http://www.pelitaito.fi/new/

Webinaarin lopuksi tutkijatohtori ja vuoden pelikasvattaja 2019, Mikko Meriläinen, luennoi aiheesta "Muutakin kuin haittaa ja hyötyä - miten pelaaminen näkyy 2020-luvun lapsuudessa?"

Meriläinen avasi käsitettä pelisivistys, joka antaa pohjan pelikasvatukselle. Pelaaminen on monimutkainen kokonaisuus ja peleillä ja pelikulttuureilla on monenlaisia vaikutuksia pelaajaansa ja toisinpäin. Keskustelu jää hänen mukaansa nykyään usein pintapuoliseksi vastakkainasetteluksi “pelaamisella menee yöunet, mutta kielitaito paranee”. 

Pitääkö pelaamisen olla hyödyllistä? Meriläisen mukaan hyödyllisyys ei ole paras mittari pelaamisen arvolle, vaan pelaaminen on itsessään arvokas taito. Siihen käytetään aikaa, sitä harjoitellaan, katsotaan tutoriaaleja ja  hankitaan välineitä. Annammeko arvoa sille, että pelaaminen opettaa eniten pelaamista? 

Meriläinen kertoo, että pelaajia on joka lähtöön, niin kuin muitakin harrastajia.

Vertaa “Olen hyvä Fortnitessa” - “Olen hyvä laulamaan” - “Olen hyvä jalkapallossa”.

Tai “Nuori, joka pelaa” - “Nuori, joka kuuntelee musiikkia” -  “Nuori, joka liikkuu”.

Kannattaa huomata, että pelaaminen ei ole jotain nuorille tapahtuvaa, vaan nuorten itsensä valitsemaa. Nuori on pelaajana toimija, jolloin on keskityttävä ihmiseen. 

Pelaaminen voi tarkoittaa nuorelle monia asioita. Meriläinen kertoo. Se voi olla mieluinen harrastus, tulevaisuuden ammattihaave, kaveriporukan yhteinen juttu, stressin lievittäjä, haittojen aiheuttaja, oman identiteetin rakennuspalikka ja tarkoittaa vapautta muiden kontrollista.

Pelihaittoja kouluympäristössä pohtiessa tulisi Meriläisen mukaan miettiä seuraavia asioita: Mikä on nuoren tai lapsen pelaamisen konteksti? Onko taustalla muita asioita? Mikä on pelaajan oma näkemys ja motiivit? Onko perheellä osaamista ja voimavaroja? Ratkaisuja tulisi etsiä haittojen ja tilanteen mukaan. 

Meriläisen näkemyksen mukaan yleensä pelaamisen tapa aiheuttaa ongelmia, itse peli ei useinkaan ole ongelma. Ammattilaisen tulee myös huomioida omat asenteet ja sokeat pisteet, niin pelaamisen haittoihin keskittyvän kuin positiivista pelikulttuuria kannattavankin. Hänen suosituksensa on pyrkiä saamaan arki tasapainoon pelaamisen osalta selkeillä tavoitteilla, pienin askelin parempaan suuntaan nuorta kunnioittaen ja kuunnellen.

Vielä lopuksi linkkejä ja luettavaa:

www.mikkomerilainen.com

Väitöskirja (2020, HY) Kohti pelisivistystä: Nuorten digitaalinen pelaaminen ja pelihaitat kotien kasvatuskysymyksenä: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/309143

Pelikasvattajan käsikirja 2: 

https://www.pelikasvatus.fi/pelikasvattajan-kasikirja-2/

https://kirjakauppa.thl.fi/sivu/tuote/nuoret-pelissa-10-kpl-/1823519